“Salaliittoteoria” on nykyään hyvin latautunut termi. Usein kun se mainitaan valtavirran mediakeskustelussa, sitä käytetään jonkun henkilön tai näkemyskannan luotettavuutta ja kelpoisuutta alentavassa yhteydessä. Tämä tulee ilmi erityisesti oikeistolaisen kulttuuris-poliittisen keskustelun piirissä, missä erinäisiä hahmoja kritisoivat tahot samalla mainitsevat kyseisten henkilöiden “kannatuksen ilmaisun salaliittoteorioille X ja Y”. Yle-uutisia ja aamun hesaria lukeva tavallinen, rehti, työssäkäyvä ja veroja maksava suomalainen kuulee termin oikeastaan vain tällaisessa tai vastaavassa asiayhteydessä. Normaalille ihmiselle salaliittoteorioihin uskova tai niitä kannattava henkilö on siis lähtökohtaisesti joko helppoon menevä, hieman päästään vialla tai sairas. Jos salaliittoteoreetikon leimaan vielä yhdistetään vähänkään uskottavalta kuulostavat syytteet vihapuheesta/rasismista ja uskonnollisesta fundamentalismista, niin epäluottamuksen epäpyhä kolminaisuus on valmis: kukaan ei ota tällaista henkilöä tosissaan. Luultavasti hän menee monen aamuhesaria lukevan mielessä tuohon kolmanteen kategoriaan, sairas.
Monilla jo sanan “salaliittoteoria” kuuleminen nostattaa refleksinomaisesti mentaalisen muurin, joka blokkaa kaiken informaation sisäänoton ja käsittelyn.
“Salaliittoteoriat” on politisoitu. Termin käsitys on muutettu heuristiikaksi; epämuodolliseksi ajattelun oikopoluksi, ikään kuin nyrkkisäännöksi… reaktio siihen on vaistonvarainen: “salaliittoteoeria = jokin outo ja todennäköisesti väärä ajatus. (Jos olet oikein valistunut, tähän saattaa liittyä myös välitön ajatusjatkumo: jokin outo ja todennäköisesti väärä ajatus, johon ehkä jollain epäsuoralla tavalla liittyy rasismia, homofobiaa ja/tai uskonnollista vouhotusta.) Mutta tämä mielen malli ei ole rationaalinen. Se on vain ehdollistumisen tuote.
Miksi tällä on väliä?
Tällä on merkitystä, sillä kyseisellä tavalla ehdollistunut ihminen on hyvin helposti johdateltavissa: jos jokin näkemyskanta leimataan salaliittoteoriaksi, tai siihen yhdistetään mielikuvia salaliittoteoriasta, se saadaan tehokkaasti ja huomaamatta vaimennettua julkisesta tietoisuudesta.
Jos koet, että edellä kuvattu koskee sinua millään tavalla, suosittelen vahvasti että luet tämän julkaisun huolella. Seuraavaksi tutkimme salaliittoteorioita hieman analyyttisemmin, sekä periaatteen tasolla että reaalimaailmassa, ja mikäli olet kriittiseen ajatteluun kykenevä, sen tulisi purkaa mahdollinen ehdollistuminen ja luoda rationaalisempi näkemys salaliittoteorioihin.
Salaliittoteoria periaatteessa
Salaliittoteoria voidaan määritellä seuraavalla tavalla: totuusväite, jonka mukaan jokin salainen (tai ei yleisesti tunnettu) mutta vaikutusvaltainen toimija on jonkin asian tai tapahtuman takana.
Ovatko salaliittoteoriat itsessään epätosia tai epäluotettavia? Näin ei voida sanoa ainakaan filosofisella tasolla, sillä salaliittoteorian yleinen määritelmä ei sisällä mitään, mikä tekisi siitä olennaisesti ristiriitaisen tai epäluotettavan. Se on yksinkertaisesti totuusväite, johon me liitämme nimikkeen “salaliittoteoria”.
Salaliittoteorioita ei voida nimittää yleisesti epäluotettaviksi myöskään empiirisesti tarkasteltuna. Todisteena tästä on se, että on tapahtunut lukuisia, pöyristyttäviä salaliittoja, joista meillä on kiistattomat todisteet, jotka ovat myös valtamedian hyväksymiä ja todentamia.
Tällaisia esimerkkejä on muun muassa MK-ULTRA-projekti, Tonkininlahden välikohtaus sekä Irakin “joukkotuhoaseet”, joita USA käytti oikeutuksena hyökkäämiseen. Jo julkaisun kansikuvassa esitetty vanhempi mutta silti yleisesti täysin todeksi tunnustettu salaliitto on Julius Caesarin murha 15.3. vuonna 44 eKr. Näihin salaliittoteorioihin liittyen on myös tärkeää huomata, että vaikka ne ovat nykyään yleisesti tunnustettuja, aikanaan ne eivät olleet. Ne ovat silti oppikirjaesimerkkejä salaliittoteoriasta.
Otetaan CIA:n MK-ULTRA lähemmän tarkastelun kohteeksi, mukaanlukien alkuperäiset valtion asiakirjojen todisteet. Myös muiden mainittujen salaliittojen todisteet ovat helposti saatavissa, mutta jätän ne sinulle itse etsittäväksi, sillä a) MK-ULTRA esimerkki riittää todistamaan, että salaliittoja tapahtuu, ja siten salaliittoteoria voi olla täysin pitävä väitteissään, ja b) en halua harhautua liian kauas pointista, eli salaliittojen yleisestä tarkastelusta. Alla on Gemini Ai:lta saatu kooste sitaatteineen:
CIA:n MK-ULTRA -projekti
MK-ULTRA oli Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun (CIA) salainen ohjelma, joka oli käynnissä 1950-luvun alusta vähintään 1970-luvun puoliväliin. Projektin tarkoituksena oli kehittää ja tutkia mielen hallintaa, kuulustelutekniikoita ja psykologista sodankäyntiä. Erityisesti CIA oli kiinnostunut löytämään tapoja hallita ihmisten käyttäytymistä ja tietoisuutta, esimerkiksi totuusseerumeiden, hypnoosin ja erilaisten kidutustekniikoiden avulla.
Projektin sisältö ja menetelmät olivat erittäin kyseenalaisia ja eettisesti arveluttavia:
- Huumeet ja kemikaalit: Yksi keskeisimmistä menetelmistä oli psykoaktiivisten aineiden, kuten LSD:n, meskaliinin ja muiden hallusinogeenien, käyttö koehenkilöillä. Näitä aineita annettiin usein tietämättömille ja suostumattomille henkilöille, mukaan lukien potilaille, vangeille, ja jopa CIA:n omalle henkilökunnalle. Tavoitteena oli tutkia, miten nämä aineet vaikuttivat mielen tilaan ja kykyyn hallita sitä, esimerkiksi luoda amnesiaa tai saada ihmiset puhumaan vastoin tahtoaan.
- Hypnoosi ja sensorinen deprivaatio: MK-ULTRA tutki myös hypnoosin potentiaalia mielen hallinnassa. Koehenkilöitä altistettiin pitkäaikaiselle aistinvaraiselle deprivaatiolle eli aistiärsykkeiden puutteelle, jotta heidän mielensä muuttuisivat alttiimmiksi ehdotuksille.
- Sähköshokit ja psykologinen kidutus: Joissakin tapauksissa käytettiin myös sähköshokkeja ja muita psykologisia ja fyysisiä kidutusmenetelmiä. Tavoitteena oli murtaa ihmisten mielen vastustuskyky ja saada heidät toimimaan vastoin omaa tahtoaan tai paljastamaan tietoja.
- Koehenkilöt: Koehenkilöinä käytettiin usein haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, kuten mielisairaiden potilaita, vankeja ja prostituoituja, joilta ei saatu asianmukaista suostumusta. Monet kärsivät pysyviä psyykkisiä ja fyysisiä vaurioita näiden kokeiden seurauksena.
Projekti paljastui julkisuudelle suurelta osin 1970-luvun puolivälissä, kun Yhdysvaltain senaatin tutkintakomiteat, kuten Church Committee, alkoivat tutkia CIA:n laittomia toimia.
Alkuperäiset lähteet, jotka todistavat kiistattomasti MK-ULTRA:n olemassaolon:
Vaikka suurin osa MK-ULTRA-ohjelmaan liittyvistä asiakirjoista tuhottiin vuonna 1973 CIA:n silloisen johtajan Richard Helmsin käskystä, riittävästi todisteita säilyi osoittamaan sen kiistattoman olemassaolon ja laajuuden:
- Church Committeen raportti (1975): Yhdysvaltain senaatin Church Committee (virallisesti U.S. Senate Select Committee to Study Governmental Operations with Respect to Intelligence Activities) tutki laajasti CIA:n ja muiden tiedustelupalveluiden väärinkäytöksiä. Heidän lopullinen raporttinsa sisälsi yksityiskohtaisia tietoja MK-ULTRAsta, perustuen säilyneisiin asiakirjoihin ja haastatteluihin. Tämä raportti on yksi tärkeimmistä ja luotettavimmista ensisijaisista lähteistä.
- Viite: U.S. Senate, Select Committee to Study Governmental Operations with Respect to Intelligence Activities. Alleged Assassination Plots Involving Foreign Leaders: An Interim Report of the Select Committee to Study Governmental Operations with Respect to Intelligence Activities. S. Rep. No. 94-465, 94th Cong., 1st Sess. (1975). (Löytyy usein nimellä “Church Committee Report on Assassination Plots” tai “Church Committee Report on Intelligence Activities”).
- Rockefeller Committeen raportti (1975): Yhdysvaltain presidentin Gerald Fordin asettama Rockefeller Committee (virallisesti President’s Commission on CIA Activities Within the United States) tutki myös CIA:n toimintaa Yhdysvaltain rajojen sisällä. Heidän raporttinsa vahvisti Church Committeen löydöksiä MK-ULTRAsta.
- Viite: Report to the President by the Commission on CIA Activities Within the United States. (June 1975). (Tunnetaan myös nimellä “Rockefeller Commission Report”).
- CIA:n ja muiden hallitusten asiakirjat: Vaikka suurin osa tuhottiin, pieni osa MK-ULTRAan liittyvistä asiakirjoista selviytyi arkistoista ja ne on sittemmin julkaistu.
Nämä asiakirjat sisältävät esimerkiksi tiliotteita, muistioita ja projektisuunnitelmia, jotka osoittavat ohjelman laajuuden ja sen, miten varoja käytettiin. Nämä asiakirjat ovat peräisin oikeudenkäynneistä ja Freedom of Information Act (FOIA) -pyynnöistä. Esimerkki: Monet näistä asiakirjoista ovat saatavilla Yhdysvaltain kansallisarkistosta (National Archives and Records Administration, NARA) ja useiden yliopistojen arkistoista, jotka ovat digitoineet niitä. Hakusanalla “MK-ULTRA declassified documents” tai “CIA MK-ULTRA files” löytää usein kopioita näistä.
Tässä on vielä muutamia Geminin antamia esimerkkejä MK-ULTRAn uhreista:
Frank Olson: Kenties tunnetuin ja traagisin tapaus. Olson oli Yhdysvaltain armeijan biokemisti ja biologisen sodankäynnin tutkija, joka työskenteli Fort Detrickissä. Marraskuussa 1953 Olsonille annettiin LSD:tä ilman hänen tietämystään tai suostumustaan CIA:n kokeessa. Viikkoa myöhemmin hän putosi kuolemaansa hotellin ikkunasta New Yorkissa. Virallisesti kuolema todettiin itsemurhaksi, mutta hänen perheensä on pitkään epäillyt, että hänet tapettiin, koska hänellä oli tietoa CIA:n arkaluonteisista projekteista. Olsonin tapaus nousi julkisuuteen Church Committeen raportin myötä ja johti perheelle maksettuun korvaukseen ja presidentti Gerald Fordin ja CIA:n johtaja William Colbyn virallisiin anteeksipyyntöihin.
Ted Kaczynski (“Unabomber”): Tunnettu terroristi. Kaczynski osallistui psykologisiin kokeisiin Harvardin yliopistossa ollessaan 17-vuotias opiskelija. Nämä kokeet, joita johti professori Henry Murray, ovat spekuloitu pahentaneen Kaczynskin skitsofreniaa ja myötävaikuttaneen hänen myöhempään radikalisoitumiseensa. Vaikka kokeet eivät suoraan kuuluneet MK-ULTRAan, ne olivat osa laajempia psykologisia tutkimuksia, joihin tiedustelupalvelut osoittivat kiinnostusta.
Donald Ewen Cameronin uhrit (Montrealin kokeet): Kanadalainen psykiatri Donald Ewen Cameron oli keskeinen hahmo MK-ULTRA-ohjelman osana tehdyissä kokeissa. Hän suoritti Montrealin Allan Memorial Institutessa äärimmäisiä “de-patterning”- ja “psychic driving” -kokeita, joissa potilaille annettiin massiivisia annoksia LSD:tä ja muita lääkkeitä, altistettiin pitkäaikaiselle sensoriselle deprivaatiolle, sähköshokeille (paljon normaalia suuremmilla annoksilla) ja toistettiin ääninauhoituksia heidän unissaan tai huumaantuneena. Monet näistä potilaista tulivat hoitoon lievien mielenterveysongelmien vuoksi, mutta kärsivät pysyvistä aivovaurioista ja identiteetin menetyksestä kokeiden seurauksena.
- Zal Orlikow: Eräs Cameronin potilaista, joka kärsi vakavista ja pysyvistä vaurioista kokeiden seurauksena. Hän ja hänen miehensä David Orlikow (joka oli Kanadan parlamentin jäsen) taistelivat vuosia oikeuttaakseen korvauksia ja paljastaakseen Cameronin kokeiden laajuuden.
- Robert Logie: Toinen Cameronin uhri, joka sai “koko hoidon”: unilääkitystä, sähköshokkeja ja LSD:tä. Hän kärsi pysyvistä mielenterveysongelmista ja häntä kummittelee edelleen kysymys siitä, mitä nauhoilla oli, joita hänelle toistettiin.
- Mary Morrow: Lääkäri, joka hakeutui Cameronin hoitoon. Kokeiden seurauksena hän menetti identiteettinsä ja koki olevansa “leijuva organismi”. Hän sai pysyvän aivovaurion.
Laitetaan kaupan päälle mukaan vielä yksi päivänselvä ja ajankohtainen salaliitto. Tiesitkö, että sadat länsimaiden poliittisen, tieteellisen ja kulttuurisen eliitin jäsenet, mukaanlukien useat USA:n presidentit, olivat kamuja erään multimiljonäärin kanssa, joka paritti alaikäisiä näille eliiteille, ja jolla oli selkeät yhteydet Israelin tiedustelujärjestö Mossadiin? Harmillisesti kyseinen henkilö sattui “tekemään itsemurhan” jouduttuaan tutkintavankeuteen. Annan sinun todentaa Jeffrey Epsteinin tarinan faktat omalla ajallasi, mutta hyvä lähtökohta voisi olla esimerkiksi tämä “itsemurhan” todennäköisyyttä käsittelevä video. Ja jos tämä kuulostaa hullulta, pyydän sinua jatkamaan lukemista.
Salaliiton anatomiasta
Nyt olet joutunut myöntämään, että salaliittoja tapahtuu. Mutta eikö tässäkin ole joku raja? Mainitut tapaukset ovat melko maltillisia ja rajoittuneita poliittisia juonia, kaukana siitä liskoihmisten, alieneiden ja litteän maan sekavasta ajatustulvasta, mitä erinäiset psyykkisesti epävakaalta vaikuttavat persoonat suoltavat internetin vähemmän tunnetuissa nurkissa? Teoria liskoihmisistä on yksinkertaisesti hullunkurinen, todistamaton ja todennäköisesti mahdoton todistaa. Jonkinlainen muutaman salamyhkäisen toimijan suorittama valtion ohjelma, kuten MK-ULTRA, kuulostaa hieman uskottavammalta. Mutta miten sitten hyvin laajat salaliitot? Eiväthän salaliitot voi olla kokonaisen valtion laajuisia? Täytyy olla mahdotonta pitää niin moni ihminen hiljaa!
Tämä on hyvin yleinen väärinymmärrys laajan mittakaavan operaatioista. Oikeastaan hyvin laaja-alainenkaan salaliitto ei tarkoita, että kaikkien osallistuvien toimijoiden tulisi tiedostaa päämäärä tai operaatio kokonaisuudessaan. Otetaan vertailuksi suuri rakennusprojekti havainnollistamaan asiaa. Jos projekti sisältää kokonaisuudessaan tuhat työntekijää, kuinka monen luulet tarvitsevan kattavan kokonaiskuvan projektista ja sen lopullisesta tarkoituksesta? Ei kovin moni. Riittää, kun tämä tieto on vain projektin ytimellä, johon kuuluu mm. projektipäällikkö, pääsuunnittelijat, työmaan vastaava mestari, logistiikkavastaavat sekä asiakas tai hänen edustajansa. Tämän ytimen jäsenten määrä on siis vain kourallinen yksilöitä. Sähköasentajat tuntevat oman osuutensa sähköpiirustuksista, betonityöntekijät tietävät valujen ajoituksen ja mitat, nosturinkuljettaja tuntee nostoaikataulut ja turvallisuusohjeen, ja niin edelleen.
Jos tilanne saattaa olla tällainen tavallisella työmaalla, kuinka paljon tehokkaammin tietoa voidaan jakaa osiin, jos salaisuus olisi strategisesti ehdotonta? Tiedonkulkua voitaisiin tarvittaessa supistaa vielä lisää kierrättämällä esimiehiä kesken projektin, palkaten uusia jotka ovat tietämättömiä aiemmista ohjeista, tai henkilöstöä voitaisiin tarkoituksenmukaisesti johtaa harhaan tehtävänsä päämärän suhteen. Lisää joukkoon muutama hyvin ajoitettu “työtapaturma”, niin meillä on puitteet pysyvälle hiljaisuudelle. Ota myös huomioon että tämä skaalautuu: tuhat on vain esimerkki, mutta kyseessä voisi yhtä hyvin olla kahden, viiden, tai kymmenien tuhansien henkilöiden kokonaisuus.
Mutta ei perusteta tätä vain vertailuun… tarkastellaan nyt sen sijaan joitain todellisia, laaja-alaisia, valtion kokoisia salaliittoja: valtioiden sotilassalaisuudet. Näitä on jokaisella valtiolla. Toki tiettyjä yksityiskohtia paljastuu ajoittain, mutta ei kaikkia. Jo sotilassalaisuuksien olemassaolo on suora todiste laaja-alaisesta vaitiolosta ja salassapidosta. Kuten sähkömiehet joiden tulee tietää vain sähköpiirrustukset, ydinsukellusveneen insinöörin täytyy tietää vain ja ainoastaan osansa, joka on jo valmiiksi rajoitettu, ja hän on omankin osansa suhteen salassapidon valan alla. Organisoitu rikollisuus on toinen vastaava esimerkki. Keskiverto Mafian rivisotilas ei edes tiedä pomonsa nimeä, saatikka missä hän asuu. Itse asiassa tällaiset salaisuudet pidetään aktiivisesti hänen ulottuviltaan. Kaiken huipuksi, niin Mafian rivisotilas kuin armeijankin rivisotilas vannovat valoja, ja kohtaavat vakavia seuraamuksia jos he koskaan sattuisivat paljastamaan järjestön salaisuuksia. On mielenkiintoista tarkastella sitä, että USA:ssa jopa koko Mafian olemassaolo oli salassa julkisilta auktoriteeteilta yli 40 vuoden ajan.
Tässä kohtaa saatat hyväksyä esitetyt pointit vastahakoisesti, mutta olet silti ymmälläsi: “miksi media ja valtio valehtelisivat meille??” Vastaan tähän: miksi he eivät valehtelisi? Ihmisen ylivoimainen taipumus on olla paljon kiinnostuneempi mukavuudesta, yltäkylläisyydestä ja ongelmien välttämisestä kuin uljaasta totuuden puolustamisesta. Tämä pointti on usein täysin hukassa valtaosalle hyväsydämisistä ihmisistä, mutta mediayhtiöissä, valtioissa tai lähes missään muussakaan vastaavassa elimessä ei ole itsessään mitään, mikä takaisi totuudenmukaisuuden tai avoimuuden. Tietysti on olemassa monia pyyteettömiä, totuudenmukaisia yksilöitä, mutta itse politiikassa tai journalismissa ei ole mitään rakenteellista uskollisuutta totuudelle.
Rehellisyys ja Totuuden vaaliminen olivat ehkä jossain määrin todellisia ohjaavia periaatteita keskiajalla, jolloin kristikunta oli huipussaan ja kristinuskon moraalinen perusta totuuden objektiivisuudesta ja tärkeydestä oli integroituna yhteiskunnan kaikkiin kerroksiin. Mutta meitä on varoitettu totuuden väärinkäyttämisestä aina antiikin Kreikan filosofeista lähtien; oppi, josta keskiaikainen Länsi otti vaarin. Samaa ei voida sanoa nykyisestä ateistisesta, jälkikristillisestä, machiavellilaisesta Lännestä, missä yhteiskunnan elimissä ei ole mitään todellisia ja hyödystä riippumattomia objektiivisia arvoja. Jos edes nykyaikamme “viisaimmat” filosofit ja älymystön kerma eivät usko objektiivisen totuuden olemassaoloon, mikä vakuuttaa sinut journalismin totuudenmukaisuudesta?
Valtiot ja niihin rinnastettavat elimet ovat kiinnostuneempia oman agendansa edistämisestä ja siviilijärjestyksen säilyttämisestä, ja tämä on ajoittain suorassa ristiriidassa totuudenmukaisuuden ja läpinäkyvyyden kanssa. Toisin sanoen, on typerää ja sinisilmäistä vain olettaa, että meille ei valehdeltaisi valtion ja median toimesta sen ollessa mahdollista ja tarpeeksi hyödyllistä. Todistustaakka on sinulla, ja toistaiseksi en ole kuullut yhtään vakuuttavaa perustelua.
Maailman supistuminen
Usein suoranaista valehtelua ei kuitenkaan tarvita. Meille tavan tallaajille yleensä riittää, kun jokin kiusallinen historian yksityiskohta jätetään tarpeeksi pitkään huomiotta, ja sen sijaan julkinen tietoisuus täytetään jollain muulla kuuman keskustelun aiheella. Ennen pitkää tämä kiusallinen asia siirtyy yleisesti hyväksytyn totuuden, historian “oikean puolen” ulkopuolelle, ja jos se sattuu nousemaan jossain yhteydessä esiin, sillä välin meille hiotut pavlovimaiset refleksimme aktivoituvat, ja kuin vesi hanhen selästä, se lipuu mielemme yli ali ja ympäri, tulematta kontaktiin tietoisen ja kriittisen tarkastelun kanssa. Salli minun antaa yksi esimerkki.
Tiesitkö, että Yhdysvallat oli vapaamuurarien projekti, ja vapaamuurarien perustama valtio?
Pysähdy hetkeksi ajattelemaan ensireaktiotasi. Jos se oli neutraali tai kiinnostunut, niin hyvä, tilanteesi on parempi kuin oletan. Mutta vaikka et todennäköisesti muistaisi tai tietäisi juuri mitään USA:n perustamisesta tai siihen johtaneista tekijöistä, sisälläsi saattoi herätä itsevarma “juujuu, niin varmaan xDd”. Siinä tapauksessa todennat tämän kirjoituksen pääpointin: yleinen suhtautuminen salaliittoteorioihin ei ole millään tavoin rationaalinen, vaan täysin retoriikkaan perustuva. Ja jos haluat olla rationaalinen, ajatteleva ihminen, sinun tulee purkaa tämä aiempi suhtautumisesi.
(Mitä esitettyyn väitteeseen tulee, sen perustelu ei vaadi montaa sanaa: vuonna 2017 pidetyssä vapaamuurarien kolmesataa-vuotisjuhlassa he itse myöntävät tämän,kuvailevat tapahtumaa ja kerskailevat sillä! linkki YouTube-videoon, USA:n osio alkaa n. 52min kohdalla.)
Järkevä vastalause salaliittoteorioille
Kuten olen pyrkinyt tekemään selväksi, se että jotain väitettä nimitetään salaliittoteoriaksi ei vaikuta negatiivisesti sen totuusarvoon. On erittäin tärkeää myös huomioida tämän faktan kääntöpuoli: se, että jokin väite on nimetty salaliittoteoriaksi, ei tee siitä itsessään yhtään todenmukaisempaa! “Salaliittoteoria” on filosofisesti neutraali. Aivan kuten mikä tahansa muukin teoria, se saattaa olla oikeassa tai väärässä. Tämä ajatteluvirhe on myönnettävästi harvinaisempi, mutta silti erittäin haitallinen, jos ei muuten niin siksi että se edesauttaa yleistä ajatteluvirhettä salaliittoteorioista vahvistamalla yleisen käsityksen, että “salaliittoteoreetikot” ovat hulluja. Tietynlaiset persoonat, joita voitaisiin oikeutetusti kuvata foliohatuiksi, ovat taipuvaisia hyväksymään kaikenlaisia teorioita ja ajatuksia ilman kriittistä tarkastelua, vain siksi että ne ovat mielenkiintoisia, mystisiä tai vastakkain yleisesti hyväksyttyjen selitysmallien kanssa (=salaliittoteorioita). He elävät salaliittojen maailmassa, missä lähes kaikki “virallinen” tieto tärkeistä maailman menoista on pakosti valhetta, ilman sen suurempia perusteluja. Uskon että tällaisten henkilöiden kautta mm. litteä maa – teoria saa tuulta siipien alle.
Yhteenveto
Sinun tulee pyrkiä eroon salaliittoteorian ajatuksesta totuutta määrittelevänä tekijänä, sillä se ei todistetusti toimi. Sen sijaan sinun tulee tarttua väitteiden asiasisältöön, ja oikeasti arvioida väitteiden totuutta. On myönnettävä, että tämä ei ole järkevää tai käytännöllistä kaikessa: en henkilökohtaisesti jaksa miettiä esimerkiksi sitä, ovatko Englannin kuninkaalliset reptiliaaneja ihmisen naamioissa, tai saivatko eurooppalaiset alkunsa muinaisen afrikkalaisen tiedemiehen Yakubin laboratoriosta. Tietyt asiat voi ohittaa vähemmällä pohdinnalla, koska ne ovat joko ilmeisen absurdeja tai niillä ei ole mitään käytännön merkitystä.
Kokonaisuudessaan tämä aihe on sivuston kannalta tärkeä, sillä se käsittelee useita tärkeitä historian tapahtumia, liittyen muun muassa Kirkon historiaan, jotka saattavat ensikosketuksella “haiskahtaa salaliittoteorialta”. Pysy varuillasi, ja jos missään kohtaa huomaat taantuvasi refleksinomaiseen “salaliittoteoriat on höpöhöpöä”-ajatteluun, palauta mieleesi tässä mainitut pointit.