Voiko Jumalan olemassaolon todistaa ihmisjärjellä? Kyllä, itse asiassa Jumalan olemassaolosta on lukuisia järkeviä todistuksia eri ihmistiedon osa-alueiden pohjalta, aina molekyylibiologiasta puhtaaseen logiikkaan. Jumalan olemassaolo voidaan todistaa jo pelkällä luonnollisella järjellä, ilman vetoomuksia uskonnollisiin teksteihin tai auktoriteetteihin. Osa argumenteista vaatii hieman syvällisempää filosofista otetta, erityisesti ontologiaan eli olevaisen perimmäistä olemusta tutkivaan filosofian osaan, enkä lue itseäni tämän tiedon alueen ammattilaisten joukkoon. Tämän tekstin tarkoituksena on kuitenkin esittää yksinkertainen, looginen argumentti Jumalan olemassaololle hyödyntäen havainnollistamista ja erinomaisten filosofien, kuten William Lane Craigin ja Gottfried Leibnizin työtä. Tulevissa julkaisuissa paneudumme erilaisiin argumentteihin muista näkökulmista.
Aloitetaan ihan perustasolta: me olemme olemassa, ja meitä ympäröivä maailmankaikkeus on olemassa. Miksi? Miksi jotain on olemassa, sen sijaan että olisi ei-mitään?
Tämä kysymys on askarruttanut monia mieliä, muun muassa saksalaista filosofia ja matemaatikkoa, Gottfried Leibnizia. Leibniz tuli siihen johtopäätökseen, että vastauksen täytyi löytyä maailmankaikkeuden ulkopuolelta, Jumalasta. Monet Leibniziä edeltäneet ja hänen jälkeensä tulleet ovat päätyneet samaan vastaukseen loogisen päättelyn pohjalta. Argumentista, joka tässä esitetään, on olemassa useita eri versioita, mutta niiden perusajatus ja sen pitävyys ovat pääosin täysin samat. Tässä on Leibnizin argumentti Jumalan olemassaololle:
P1: Kaikelle olemassa olevalle on jokin selitys.
P2: Jos maailmankaikkeudelle on olemassa jokin selitys, tuo selitys on Jumala
P3: Maailmankaikkeus on olemassa.
Premisseistä 1 ja 3, P4: Maailmankaikkeudelle on jokin selitys.
Johtopäätös premisseistä 2 ja 4: Selitys maailmankaikkeudelle on Jumala.
Tämä on loogisesti pätevä argumentti, tarkoittaen että jos premissit 1-3 ovat tosia, johtopäätös on väistämätön. Pohditaan seuraavaksi näiden kolmen kohdan pitävyyttä.
Premissi 3 on ilmiselvästi tosi. En usko että kukaan ateisti kieltäisi maailmankaikkeuden olemassaolon. Siispä argumentin kumoamiseksi meidän tulisi kumota joko premissi 1 tai 2.
Premissi 1: kaikelle olemassa olevalle on jokin selitys.
Vastaväite premissiin 1: jos kaikelle mikä on olemassa täytyy olla selitys, silloin myös Jumalan olemassaololle täytyy olla selitys! Mikä aiheutti Jumalan? Tämä on ongelma, sillä Jumala on määritelmällisti perustavanlaatuisin olento. Syntyy näennäinen pattitilanne, missä uskova sanoo Jumalan olevan olemassa selittämättömästi, ja ateisti sanoo että maailmankaikkeus on olemassa selittämättömästi.
Vastaus: tämä näennäinen ongelma syntyy väärinkäsityksestä siitä, mitä tarkoitetaan “selityksellä”. Leibnizin (ja monen muun filosofin mukaan) on olemassa kahdenlaisia asioita:
a) Asioita jotka ovat olemassa välttämättä oman luonteensa pohjalta. Tällainen asia on toisin sanoen välttämätön olento.
b) asioita, jotka eivät ole välttämättä olemassa. Nämä ei-välttämättömät, eli riippuvaiset asiat (tekninen termi tälle on “kontingentti”, mutta käytetään sujuvuuden vuoksi termiä “riippuvainen” tarkoittamaan samaa asiaa) saavat olemassaolonsa jonkin muun aiheuttamina, eikä niiden olemassaolo ole niiden luontoon perustuva välttämättömyys. Tällaisia asioita ovat muun muassa fyysiset oliot, kuten ihmiset, autot ja planeetat. Premissin 1 voisi siis kirjoittaa auki näin:
Kaikille olemassa olevalle täytyy olla selitys. Tämä selitys löytyy joko asiasta itsestään sen oman luonteen välttämättömyyden perusteella, tai jostain ulkoisesta syystä.
Se, että ainoastaan riippuvaisia olentoja olisi olemassa ei ole mitenkään mahdollista, sillä niiden ollessa ei-välttämättömiä, niiden olemassaolo ei perustuisi mihinkään. Sen vuoksi välttämättömän olennon/välttämättömän olemassaolon täytyy olla olemassa (muuten ei olisi mitään!). Tämä voi kuulostaa hieman abstraktilta, joten tässä on yksinkertainen vertaus havainnollistamaan asiaa:
Merellä on suuri määrä rautaisia kuulia, sekä suuri pelastusvene (jonka kantokyky on rajaton). Itsenään nämä kuulat eivät pysy pinnalla, vaan uppoaisivat. Mutta pelastusveneessä ollessa vene pitää ne pinnalla, ja estää niitä vajoamasta pohjattomaan mereen. Samalla tavoin välttämätön olemassaolo (pelastusvene) kannattelee riippuvaisia olentoja pinnalla (olemassa), jotka muuten uppoaisivat (eivät olisi olemassa). Toisin sanottuna, olemassaololla täytyy olla riippuvaista olemassaoloa kannatteleva “pohja”, joka on olemassa oman luontonsa välttämättömyyden perusteella.
Kaikki myös ymmärtävät, että Jumalalla ei määritelmällisesti voi olla aiheuttajaa. Tämä tekisi Jumalan aiheuttajasta varsinaisen Jumalan. Vastaväite “Jumalalla täytyy olla aiheuttaja” premissiin 1 ei kumoa sitä, vaan itseasiassa selkeyttää sitä, mikä Jumala on: välttämättä olemassa oleva olento, jolla ei ole ulkouolista aiheuttajaa.
Premissi 1 on tietyllä tavalla itsestäänselvyys. Se muodostaa hyvin perusteellisen osan kaikkien ihmisten ymmärrystä. Kuitenkin tämän argumentin kohdalla ateisti saattaa sortua epäloogiseen valikointiin. Craigin esimerkkiä lainaten: oletetaan, että olet kävelyllä metsässä, ja löydät maasta lasipallon. Luonnollisesti ihmettelet ja mietit, että mistä se on päätynyt sinne. Et ajattelisi, että se on ilmestynyt metsään kirjaimellisesti ilman mitään syytä tai selitystä. Asioiden olemassaololle on syy. Vaikka tätä palloa kasvatettaisiin suuremmaksi, ensin maan, sitten planeetan ja edelleen maailmankaikkeuden kokoiseksi, se ei siltikään poista tarvetta olemassaolon selitykselle. Koon kasvu ei poista tätä tarvetta. Samalla tavalla on virhepäätelmä ajatella, että maailmankaikkeuden sisäiset asiat ovat selityksen tarpeessa, mutta itse maailmankaikkeus ei kaipaisi selitystä.
Tähän liittyvä toinen premissin 1 virhepäätelmä on se, että maailmankaikkeudelle ei voi olla selitystä. Miksi? Koska sen täytyisi olla jokin maailmankaikkeutta edeltänyt asiantila, jolloin maailmankaikkeutta ei vielä ollut olemassa. Mutta maailmankaikkeutta ennen ei ollut mitään, eikä ei-mitään voi olla selitys “minkään” olemassaololle. Siispä selitystä ei ole.
Tämä on hyvin typerä ja ilmiselvä kehäpäätelmä, joka olettaa ateisimin. Tietysti maailmankaikkeuden selityksen tulee olla jokin edeltävä asiantila: koska maailmankaikkeus on ilmeisesti olemassa, sen olemassaolon takana täytyy olla muuta kun ei-mitään. Kuten premissin 2 käsittelystä kohta huomataan, tämä asiantila on Jumala. (Maailmankaikkeus ei myöskään voi olla välttämätön olento, kuten myöhemmin huomaamme.)
Premissi 2: jos maailmankaikkeudelle on olemassa jokin selitys, tuo selitys on Jumala
Tässä kohtaa tyypillinen ateistin vastaus myöntää premissin 2 todeksi. Tämä väite on: A) Jos ateismi on totta, maailmankaikkeudelle ei ole selitystä. Tämä väite on loogisesti yhtäpitävä seuraavan väitteen kanssa: B) Jos maailmankaikkeuden olemassaololle on selitys, ateismi ei ole totta. Tämä puolestaan merkitsee samaa asiaa kuin premissi 2. Koska ei ole mahdollista samalla myöntää väite A ja kieltää väite B, jos vastaa premissiin 1 sanomalla että maailmankaikkeudella ei ole selitystä, myöntää samalla premissin 2: jos maailmankaikkeuden olemassaololle on selitys, tuo selitys on Jumala. Premissiin 2 voidaan kuitenkin kohdistaa ainakin kaksi vastaväitettä.
Ensimmäinen vastaväite premissiin 2: maailmankaikkeuden aiheuttaja on jokin sitä edeltävä, mutta muu kuin Jumala.
Mietitään ensin, mitä maailmankaikkeus on ja minkälainen sen aiheuttajan tulisi olla.
Maailmankaikkeus: koko aika-avaruudellinen todellisuus, joka sisältää kaiken aineen ja energian. Sen aiheuttajan, koska se on maailmankaikkeuden ulkopuolella ja sitä edeltävä, täytyy olla ei-fyysinen, aineeton olento, joka on ajan ja paikan ulkopuolella. Muuten se olisi osa maailmankaikkeutta (riippuvaisten olentojen aika-avaruudellista kokonaisuutta)*
Tähän määritelmään sopii kaksi asiaa: abstrakti olio, kuten numero, tai aineeton mieli, eli Jumala. Abstrakti olio ei kuitenkaan määritelmän mukaan voi aiheuttaa mitään. Esimerkiksi mikään numero ei voi tuottaa itse mitään vaikutuksia. Siksi maailmankaikkeuden aiheuttajana täytyy olla aineeton mieli, eli sillä on tahto ja toimivalta.
*(Vaikka tämä maailmankaikkeutta edeltävä “potentiaalinen välikappale” luokiteltaisiin erilliseksi maailmankaikkeudesta, se vain lisäisi ylimääräisiä riippuvaisen olemassaolon kerroksia yhtälöön: se ei muuta argumenttia millään tavalla. Jos maailmankaikkeus aiheutuikin jostain muusta kuin välttämättömästä olennosta, se ei mitenkään poista absoluuttista tarvetta välttämättömän olennon olemassaololle: selitykseen vain lisättäisiin tarpeeton välikappale, ja Jumala olisi silti varsinainen maailmankaikkeuden olemassaolon perusta. Mutta tämä on jo täysin turhaa semantiikkaa. Siirrytään seuraavaan vastaväitteeseen.)
Toinen vastaväite premissiin 2: maailmankaikkeus on välttämätön olento
Keskustelu ei yleensä etene tähän pisteeseen, sillä väite maailmankaikkeudesta välttämättömänä olentona on sievästi sanottuna erittäin rohkea. Rehellisesti sanottuna se on epälooginen ja ajattelematon. Maailmankaikkeutta tarkastellessa huomaamme, etteivät mitkään sen koostumuksena olevista asioista ole välttämättömiä. Sen eri kappaleet voisivat teoriassa yhtä hyvin olla olematta, tai luonnon olennaiset rakennusaineet voisivat olla hyvin erilaisia kuin nyt olemassa olevat alkeishiukkaset. Silloin olisi kyse toisesta maailmankaikkeudesta, jossa vallitsisi erilaiset luonnonlait. Tämä tekee maailmankaikkeudesta riippuvaisen. Se, että laskemme kaikki rautaiset kuulat merelle yhdellä kerralla ja yhteen sidottuina pelastusveneen puuttuessa se ei tarkoita etteivätkö ne yhtä lailla uppoaisi.
Tämän tarkastelun perusteella premissit 1 ja 3 ovat päteviä, kuten myös 2, jonka ateisti usein myöntää epäsuorasti. Näin ollet premissit ovat päteviä, ja looginen johtopäätös tosi. Alla on vielä argumentti kertaalleen.
P1: Kaikille olemassa oleville asioille on jokin selitys. Tämä selitys löytyy joko asiasta itsestään sen oman luonteen välttämättömyyden perusteella, tai jostain ulkoisesta syystä.
P2: Jos maailmankaikkeudelle on olemassa jokin selitys, tuo selitys on Jumala
P3: Maailmankaikkeus on olemassa.
Premisseistä 1 ja 3, P4: Maailmankaikkeudelle on jokin selitys.
Johtopäätös premisseistä 2 ja 4: Selitys maailmankaikkeudelle on Jumala.
Mutta miksi “Jumala”?
Miksi kutsumme tätä välttämätöntä olentoa Jumalaksi? Eikö tämä ole pelkkä oletus?
Voit kutsua sitä miksi haluat, kuten “X”, mutta kuten kohta kuitenkin huomaat, lopullisena johtopäätöksenä on olento, jota yleisesti ymmärretty termi “Jumala” kuvaa parhaiten. Tämän argumentin valossa X:n täytyy olla välttämätön olento, koko maailmankaikkeuden olemassaolon perusta. Tässä yhteydessä voimme lisäksi loogisesti päätellä, että X:n täytyy olla myös absoluuttisesti olemassa oleva, täydellinen, aineeton, äärettömän vahva, ajan ja paikan ulkopuolinen mieli.
Välttämätön
Jumala ei ole riippuvainen olento, vaan oman luontonsa nojalla välttämättä olemassa oleva. Riippuvaisten olentojen alkusyynä täytyy olla välttämätön olento.
Absoluuttisesti olemassa oleva
Väitteellä “Jumala on olemassa absoluuttisesti” ei tarkoiteta ainoastaan sitä, että Jumala on aina läsnä tai että Hän ei lakkaa olemasta. Nämäkin ovat tosia, mutta absoluuttisuus tarkoittaa myös muuta. Jumala on olemassaolon lähde kaikille asioille. Maailmankaikkeutta tarkastellessamme näemme, että jokaisessa luodussa asiassa on ero sen perusolemuksen (essentia, ydin) ja olemassaolon välillä, eli on ero sen välillä, mikä jokin on ja että se on. (esimerkiksi: olen perusolemukseltani ihmisluonto, mutta olen myös olemassa.) Kuten totesimme aiemmin, rajalliset asiat ovat luonnostaan eksistentiaalisesti kykenemättömiä, joten niillä on tarve olemassaololle jota ne eivät itse voi täyttää. Jos Jumala on vastaus tähän rajallisen olemassaolon kysymykseen, niin Hän ei voi kärsiä tästä samasta puutteesta. Toisin sanottuna, Jumalassa ei voi olla etäisyyttä sen välillä mitä hän on, ja sen tosiasian välillä että Hän on. Hänen olemassaolonsa ei ole onnellinen sattuma, eikä johdu toisesta olennosta. Jumalan olemassaolon täytyy olla erottamaton siitä, mitä hän on; sen täytyy kuulua hänelle luonnostaan. Radikaalimmin sanottuna: Jumalan täytyy olla identtinen olemassaolon täysinäisyyden kanssa. Tätä tarkoittaa Jumalan absoluuttinen olemassa oleminen.
Täydellinen
Välttämättömältä olennolta olemassaolo ei voi olla osittaista tai puutteellista, sillä muuten se olisi riippuvainen. Siispä välttämättömän olennon täytyy olla sekä yksittäinen että ääretön. Yksittäinen siksi, että jos olentoja olisi kaksi, ensimmäiseltä puuttuisi toisen olemassaolo. Ääretön siksi, koska jos se olisi äärellinen/rajallinen, siltä puuttuisi olemassaoloa = riippuvainen jostain toisesta asiasta ja siten riippuvainen olento, ei välttämätön olento.
Aineeton
Jumalan täytyy olla aineeton sekä ajan ja paikan ulkopuolella oleva, sillä hän on erillinen maailmankaikkeudesta, joka määritelmän mukaan pitää sisällään kaiken aineen ja energian. Materiaalinen maailmankaikkeus on kausaliteetin eli riippuvuuden vaikutusalaa, joten sen kanssa yhtäpitävä tai sen alainen olento olisi riippuvainen, ei välttämätön.
Ajan ja paikan ulkopuolella
Syy tälle on sama kuin aineettomuudelle. Myös aika ja paikka ovat määritelmällisesti osa maailmankaikkeutta, josta Jumalan täytyy olla erillinen aiheuttaakseen sen. Lisäksi Jumala ei voi olla ajan alainen siksi, että se ei voi “olla tuleva”, sillä tästä seuraisi, että Jumala on jotain mitä se ei vielä ole, tehden siitä rajoittuneen ja siten riippuvaisen suhteessa aikaan. Ajan ja paikan ulkopuolella tarkoittaa toisin sanottuna sitä, että Jumala on ikuinen.
Mieli
Jumalan täytyy olla mieli, eikä abstrakti olio kuten numero tai luonnonlaki, sillä abstraktit oliot eivät kykene itse aiheuttamaan mitään. Jotta Jumala voisi luoda, hänellä täytyy olla toiminta- ja valintakyky, eli hän on persoona, toisin sanottuna mieli.
Äärettömän vahva (kaikkivoipa)
Olennon, joka loi ex nihilo (tyhjästä) ajan ja avaruuden sekä kaiken mitä ne pitävät sisällään, täytyy olla äärettömän vahva ja kykenevä. Tämä tietysti jo sisältyy täydellinen-ominaisuuteen.
Yhteenveto
Olemme loogisesti todistaneet Jumalan olemassaolon. Hyvin yksinkertaisesti sanottuna se, että mitään on olemassa, todistaa että Jumala on olemassa. Myönnettäköön että esitetty argumentti on melko abstrakti, ja sen sisäistäminen voi vaatia paljon ajatustyötä. Kokemukseni perusteella joillain ihmisillä on tietty, luontainen mielenlaatu mikä auttaa ymmärtämään tällaisia argumentteja helpommin ja intuitiivisemmin. Myös lopussa esitetyt, argumentin mukanaan tuomat Jumalan ominaisuudet vaativat pohtimista. Kehotan sinua pohtimaan lukemaasi huolella, ja perehtymään myös muihin saman aihepiirin argumentteihin jotka todistavat Jumalan olemassaolon. Tällaisia ovat esimerkiksi William Lane Craigin esittämä Kalam-argumentti, sekä Tuomas Akvinolaisen Viisi todistusta. Ja jos olet huolellinen ja rehellinen, etkä löydä päteviä vastaväitteitä premisseille 1-3, odotan sinun hyväksyvän johtopäätöksen.
Tämä kaikki kuitenkin jättää meidät vielä jonkin matkan päähän rakastavasta, henkilökohtaisesta Jumalasta, eikä vielä suoraan todista kristinuskon tai Kristuksen puolesta. Jumalan olemassaolon ymmärtäminen on ratkaiseva askel, sillä ennen sitä on mahdotonta yrittää miettiä vakavasi uskontoa, Jeesusta, syntiä, Taivasta, Helvettiä tai mitään muuta erityistä uskontoon liittyvää.
Tässä esitetty todistus ja muut filosofiset todistukset Jumalasta antavat järkevän pohjan muiden maailmankatsomuksellisten kysymysten lähestymiselle ja myös rajaa tosien maailmankuvien vaihtoehtoja huomattavasti: käytännössä jäljelle jää monoteistiset uskonnot, eli islam, juutalaisuus, kristinusko ja deismin eri muodot. Mainittakoon vielä, että matka abstraktin Jumalan ja kristinuskon Jumalan välillä ei kuitenkaan ole niin pitkä kuin voisi ensin ajatella: voimme lähes pelkällä filosofisella päättelyllä päästä vielä hyvin paljon lähemmäksi, ja todeta että Jumala on lisäksi hyvä, ja että hän on Rakkaus. Käsittelemme tätä toivottavasti tulevaisuudessa, mutta sillä välin suosittelen sinua lukemaan Tony Lowen erinomaisen esseen tästä aiheesta, God is Love.
(Kansikuva: Sateenkaari, Nikolai Dubovskoi, 1892)
(Kuvituskuva: DALL·E tekoäly)