Totuus on olemassa. Tämä on perusteellisin tosiasia, perusta kaikille todistuksille, tiedolle, tutkimukselle, löydöille, keskustelulle, oppimiselle ja havainnoimiselle. Tätä ei tarvitsisi sanoa ääneen, mutta meidän aikanamme tämä on tietyiltä osin asetettu kyseenalaiseksi. Radikaali kaiken epäily on johtanut ihmisiä kysymään: mistä tiedämme että totuus on olemassa?
Vastaus tähän löytyy jo itse kysymyksestä. Jos kysyy: “Onko totuutta olemassa?”, kysymys tarkoittaa: “Onko totta että totuus on olemassa?” Ja jotta kysymyksessä olisi mitään järkeä tai merkitystä, meidän täytyy vastata: tottakai se on olemassa. Jo totuuden olemassaolon kieltäminen on suora todiste sen olemassaolosta. Jos sanot “totuutta ei ole olemassa”, voin kysyä: “onko tämä totta?” Jos vastaus on “kyllä”, silloin jokin on totta ja siten totuus on olemassa. Jos vastaus on “ei”, silloin väite kumoutuu ja totuus on olemassa.
Siten totuuden olemassaolo on kiistämätön.
Tästä huolimatta moni pyrkii silti vetäytymään tästä tosiasiasta: toki totuus on olemassa! Se ja se on totta, tuo on totta, minulla on totuuteni ja sinulla omasi. Mutta kaiken kattava, universaali Totuus… se menee jo hieman pitkälle.
Tämä ajattelu sisältää täysin saman tosiasioiden kieltämisen ja epäloogisuuden. Ajatus kaatuu oman painonsa alla, koska jo itse väite, että “totuus on subjektiivista ja vaihtelee ihmisten välillä” kehystää itsensä yleiseksi ja objektiiviseksi: joksikin, mikä kuvaa todellisuutta kaikille. Siispä: “totuus on aina subjektiivista”, eli se on “objektiivisesti subjektiivista”. Siispä tämä on väite, joka on objektiivisesti totta! Päädytään samaan sekaannukseen kuin aiemmin.
Mutta miksi niin moni silti ajattelee totuuden olevan joko ei-objektiivista tai täysin käsittelemättömissä?
Vaikuttaisi siltä, että nykyaikamme yleinen asenne totuuden suhteen on täysin järjetön. Kuten Tony Lowe kuvaa teoksessaan On Truth, “näyttäisi siltä että länsimaiden yleinen henki asuu jonkinlaisessa skitsofreenisessa puolimatkankodissa, totuuden syleilyn ja radikaalin relativismin välissä.”
Hyväksymme tietyt asiat objektiivisesti tosiksi ilman epäilyä, sillä ne ovat joko välttämättömiä jokapäiväisessä elämässä tai meille mieluisia. Toisaalta kun siirrytään keskustelemaan aiheista jotka haastavat uskomuksiamme ja ovat arjen välittömän todellisuuden ulkopuolella, usko objektiivisesta totuudesta purkaantuu. Yleensä vastaus on jotakuinkin “ihmiset ova vapaita uskomaan mihin haluavat”, tai “ihmiset ovat vapaita uskomaan mitä haluavat, ja itse asiassa meillä kaikilla on oma totuutemme, senkin juntti!” Ironisesti tässä tulee esiin jo aiemmin mainittu. Samat henkilöt väittävät, että totuus on objektiivisesti subjektiivista, ja kaikkien pitäisi hyväksyä tämä.
Tämä ajatuksellinen siirtymä varmasta totuudesta relativismiin tapahtuu ihmeellisen saumattomasti, eivätkä tähän lankeavat usein itse edes tiedosta asiaa. Asiaa selkenee, kun tunnistamme tätä nykyistä aikamme henkeä perustavan ydinajatuksen; älyllisen akselin, jonka ympäri muut periaatteet kiertyvät ja johon ne tukeutuvat. Tämä perusakseli on oman mielihyvän ja tyydytyksen tavoittelu, josta seuraa modernin ajatusmaailman kolme peruspilaria: hedonismi, liberalismi ja relativismi.
Hedonismi on oman mielihyvän tavoittelu etiikkassa: ajatus siitä, että henkilökohtaisen nautinnon ja tyydytyksen maksimointi on elämän ensisijainen tavoite. “Haluan olla onnellinen” tai “Haluan tuntea oloni hyväksi” ovat tyypillisiä, lähes oletusarvoisia vastauksia, kun maallistuneelta länsimaalaiselta kysytään elämän tarkoituksesta.
Liberalismi on hedonismia yhteiskuntaan sovellettuna. Se on hiljainen myönnytys ajatukselle, että “haluamme kaikki nauttia olostamme niin paljon kuin mahdollista, joten yritetään muodostaa yhteiskunta joka mahdollistaa tämän meille kaikille.” Kaikki ideologiat ja uskomukset ovat tervetulleita, kunhan ne myöntyvät olemaan jotain muuta kuin mitä ne itseasiassa ovat ja muuttuvat sen sijaan liberaaleiksi.
Relativismi on hedonismia filosofiaan sovellettuna, ja tämä onkin käsittelymme pääaiheena. Relativismi on samalla sekä hedonismin älyllinen alkujuuri että sen älyllinen johtopäätös. Sillä jos oma mielihyvä on tavoitteemme, se mikä sulkee tiemme tähän tavoitteeseen on ajatus, että on olemassa todellisuus joka ei taivu mielihalujemme mukaisesti. Siksi parempi todellisuus on sellainen, joka muuntuu yksilön mielen ja halujen mukaisesti. Näin arvot, politiikka ja totuus kaikki muovautuvat ihmisen itsekeskeisen halun mukaisesti.
Ongelmana tässä on se, että se on täysi valhe. Ajatus, että ihminen vetäytyy omiin itsekeskeisiin haluihinsa on tosi, mutta se, että hänen kuuluisi tehdä näin, ei ole millään muotoa varmaa. Valtaosa historian aikana kehittyneistä filosofioista on itse asiassa osoittanut, että tämä on täysin järjetön ajatus, jonka myötä ihminen tulee onnettomammaksi, ei onnellisemmaksi, kun ohjaavana periaatteena on ihmisen oma mielihalu.
Mitä asialle pitäisi tehdä?
Ensin on olennaista tunnistaa, että objektiivinen totuus on olemassa. Kuten jo alussa osoitettiin, sen kieltäminen on kirjaimellisesti mahdotonta. Objektiivisen totuuden olemassaolo on yksi perusteellisimmista ja itsestään selvimmistä tosiasioista.
Toiseksi täytyy ymmärtää, että tämä valikointi totuuden suhteen on patologinen ja haitallinen ilmiö. Se on mielen sairaus joka pitää diagnosoida ja hoitaa, koska se asettaa meidät ristiriitaan todellisuuden kanssa.
Totuus kuvaa kuvaa todellisuutta; sitä, mikä on. Objektiivisen totuuden kieltäminen estää meitä ymmärtämästä todellisuutta ja vuorovaikuttamasta asianmukaisesti sen kanssa. Totuus voi olla ja usein onkin monimutkaista, ja siksi sen tarkka käsittäminen voi vaatia paljon vaivannäköä. Todellisuus on vaikea esterata, jossa eteneminen vaatii paljon harkintaa, mutta objektiivisen totuuden kieltäminen vastaa vertauskuvallisesti silmien sitomista ja tuntoaistin turruttamista esteradan alussa, siten tehden etenemisestä vielä äärettömästi vaikeampaa. Emme yleensä väitä totuuden olevan kokonaan subjektiivista, vaan nimenomaan valikoimme käytännöllisyyden ja mieluisuuden mukaan. Silti tämä jättää meidät heikompaan asemaan: turrutamme itsemme osittain ja sidomme silmämme, yrittäen samalla tirkistellä siteen raoista. Kokonaiskuva todellisuudesta jää silti puutteelliseksi ja epäselväksi.
Jos ajatus objektiivisesta totuudesta tuntuu edelleen vaikealta, aloita perusasioista kuten pöydistä. Kun eräs ystäväni kohtasi henkilöitä, jotka väittivät että “meillä kaikilla on oma totuutemme”, hänellä oli tapana ehdottaa: saanko lyödä pääsi tähän pöytään? Viisastelu vaihtui nopeasti myönnytykseksi, että kyllä, itse asiassa pöytien olemassaolo on objektiivisesti totta. Kohtaamalla todellisuuden huomaamme, että se sisältää asioita, jotka noudattavat universaaleja, objektiivisia sääntöjä ja parametreja.
Lyö pääsi pöytään. Sattuuko se? Juokse tiiliseinään. Pääsetkö juoksemaan läpi metrien paksuisesesta tiiliseinästä uskomalla, että pystyt? Tee mitä hyvänsä, että pääset eroon tästä patologisesta viisastelusta ja ymmärrät, että et voi taivuttaa totuutta vain uskomalla sen olevan erilainen.
Nyt kun olet kokeidesi myötä todennut materiaalisen maailmankaikkeuden olevan objektiivisesti todellinen, seuraava vaihe on huomata, että aineettomat asiat kuten logiikka ovat vielä perustavammin tosia. Kaikki käsityksemme materiaalisen maailman johdonmukaisuudesta ja todellisuudesta ovat täysin loogisten periaatteiden varassa. Ennustamme ja oletamme logiikan pohjalta, että arkiset esineet ja ilmiöt käyttäytyvät tietyllä tavalla. Samoin tiede, eli muodollinen päättely materiaalisista ilmiöistä pohjautuu täysin loogisten periaatteiden varaan, jota tiede itse ei voi todentaa.
Logiikka, eli johdonmukaisuuden laki, on pitävä, ja se edeltää aineellista todellisuutta, jonka olemassaolon tiedämme nyt erittäin todeksi.
Syy miksi aihe tuodaan esille on se, että monet vetäytyvät tähän mainittuun patologiseen totuuden valikointiin nimenomaan aiheissa, joita tämä sivusto käsittelee. Kaikkiin totuusväitteisiin on olemassa vastaus. Näin täytyy olla. Tiedät sen nyt, tai tiesit jo valmiiksi, ja ehkä tämä on auttanut asian sanoittamisessa. Joillekin totuusväitteille vastauksen löytäminen on helpompaa, toisille vaikeampaa. Tiettyihin totuusväitteisiin emme voi löytää vastausta älymme tai tietomme rajallisuuden vuoksi. Silti, nämä vastaukset, ja objektiivinen totuus, ovat olemassa.
Pidä nämä asiat mielessä lukiessasi tämän sivuston julkaisuja. Ole rehellinen, älä valehtele itsellesi ja pane tarkasti merkille, jos ja kun huomaat liukuvasi tähän patologiseen tilaan. Ja kun meno käy hankalaksi, muistele tiiliseinää.
Julkaisu pohjautuu/on johdatus Tony Lowen teokseen On Truth. Teoksen voi ostaa e-kirjana Amazonista alle kahdella eurolla. Suosittelen teosta lämpimästi kaikille filosofiasta kiinnostuneille.
Kansikuva: Oscar Chichoni